Euroopan mikrosirutuotanto

10.2.2022

Nimetön kirjoittaja

Liittyen uutisointiin mikrosirutuotannon moninkertaistamisesta Euroopassa, joka on herättänyt huolta ja kysymyksiä useissa ihmisissä. Näin diplomi-insinöörinä on pakko sanoa, että teollisuuden sirupula on ihan todellinen. Mikrosiru kuulostaa toki pahalta näin meidän toisin ajattelevien näkövinkkelistä, mutta puolijohdesiruja tarvitaan monissa eri sovelluksissa (autot, tietokoneet, televisiot, puhelimet, kaikki digilaitteet, pesukoneet, taajuusmuuttajat, hissit, junat, liukuportaat, tukiasemat jne.) Yhtenä esimerkkinä sanottakoon, että viime kesänä oli hyvinkin akuutti tilanne elektroniikan ohjelmoitavien mikrosirujen osalta. Jos akuuttiin pulaan ei olisi reagoitu firmoissa ja valjastettu todellisia osaajia töihin, olisi tuotanto pysähtynyt hyvin nopeasti syksyllä, joka olisi johtanut isoihin lomautuksiin. Osa firmoista selvisi tästäkin voittajina nopean reagoinnin ja osaajiensa ansiosta. Maallikolle sirupula näkyi juurikin tuotannon hiipumisena esim. autoteollisuudessa, josta uutisoitiin jonkun verran.

Puolijohteita ei käytetä ainoastaan mikrosiruissa, vaan ne ovat oleellinen osa monen muunkin kriittisen teollisuuskomponentin toimintaa. Myös muissa puolijohdekomponenteissa alkoi näkyä toimitusaikojen merkittävää pidentymistä viime kesän jälkeen. Kysyntää oli enemmän kuin tarjontaa. Sama ilmiö oli nähtävissä esimerkiksi monissa eristeissä.  

Eli tästä näkövinkkelistä Euroopan riittävä omavaraisuus mikrosiruista olisi jo ajat sitten ollut merkittävä osa teollisuuden toimitusvarmuutta. Suurin osa mikropiireistä tulee Taiwanista. Jos Kiinan ja Taiwanin välit jostain syystä kiristyisivät, tarkoittaisi se mahdollisesti isoa häiriötä toimitusketjuun ja sitä myöten teollisuuden alan kriisiä. USA:ssa on myös sirutehtaita, mutta siitä voimme olla täysin varmoja, että Taiwanin tehtaan pysähtyessä USA pitäisi ensin huolen omista tarpeistaan ennen kuin Eurooppa saisi helpotusta akuuttiin pulaan. Jos haluamme USA:sta riippumatonta Eurooppaa, sirukapasiteetin kasvattaminen on välttämätöntä.

Yhteenvetona: sirupula on akuutti ihan oikeastikin jo ihan nykyisen kaltaisen teollisuuden tarpeisiin. Hinnoissa on myös melkoista nousupainetta. Tarve ei tule myöskään helpottamaan, sillä sirutarpeeseen vaikuttaa merkittävästi muun muassa koko ajan lisääntyvä digitalisaatio. Onko se sitten hyvä vai huono juttu? Tässä lainaus suoraan sivulta: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_22_729

Sirut ovat teollisuuden keskeisten arvoketjujen strategisia voimavaroja. Digitalisaation myötä siruteollisuudelle on syntymässä uusia markkinoita, kuten pitkälle automatisoidut autot, pilvipalvelut, esineiden internet, tietoliikenneyhteydet (5G/6G), avaruus/puolustus, laskentakapasiteetti ja supertietokoneet. Puolijohteisiin liittyy myös vahvoja geopoliittisia intressejä, ja ne vaikuttavat maiden kykyyn toimia (sotilaallisesti, taloudellisesti ja teollisesti) ja edistää digitaalista siirtymää.”

Oma mielipiteeni on, että Eurooppaan suunniteltu sirutuotanto vastaa kyllä teollisuuden tarpeisiin, mutta samalla taustalla on agenda teollisuuden neljännestä vallankumouksesta. Eli teollisuuden kannalta päätös kapasiteetin kasvusta on hieno kädenojennus, joka lisää merkittävästi teollisuuden toimintaedellytyksiä ja toimintavarmuutta. Toisaalta omasta näkökulmasta digitalisaatio ja mahdollinen agenda sen taustalla herättää myös huolta. Taustalla on aito nykypäivän tarve, mutta samalla myös tulevaisuuden tarpeet ja miksipä ihon alle asennettavat sirut ja liikkumisen, rahan ja identiteetin yhdistäminen tuohon uuteen digimaailmaan eivät olisi myös osa suurempaa kokonaisuutta. Se onko jatkuvasti kehittyvä teollistuminen ihmiskunnalle oikea ja terve suunta on sitten täysin oma keskustelunsa. Kuten myös se, tarvitseeko unionin avustaa hanketta valtiontuilla.

Vielä loppuun painottaisin, että Euroopan oma sirutuotanto tarjoaa meille mikrosiruriippumattomuuden. Mahdollinen taustalla oleva agenda kulkee omaa uraansa, oli meillä sirutuotantoa Euroopassa tai ei, toki pula siruista voisi toimia jonkinlaisena kehityksen jarruna.